Ohjeita tutkimusaiheen valintaan ja muotoseikkoihin
Tutkimusaiheen valinta
Opiskelija valitsee itse tutkielman aiheen, ja se hyväksytään kulttuuripolitiikan seminaarissa Tutkimuksen lähtö-kohtana on tavallisesti jokin opiskelijan tekemä teoreettinen tai empiirinen havainto, kiinnostava ilmiö, askarruttava asia. Se on voinut syntyä opiskelun yhteydessä, alan tutkimusta seuratessa, opiskelijan arjessa tai joukkotiedotuksen välityksellä. Jotkut tahot (kaupungit, lääninhallitukset, yritykset, järjestöt, säätiöt kuten Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö ym.) tarjoavat joskus aiheita, joista välitetään tietoa opiskelijoille. Joskus opettajat esittävät heitä kiinnostavia aiheita. Aihetta valitessa kannattaa huomioida:
- henkilökohtainen kiinnostus aiheeseen, mikä takaa työn viemisen loppuun asti
- teoreettinen ja käsitteellinen ’särmä’ (teema), aiheen tulkittavuus jollakin kiinnostavalla näkökulmalla ja käsitteistöllä
- aiheen tutkittavuus eli aiheesta on löydettävissä sopivia ongelmia, joihin on mahdollista etsiä vastausta
- on tärkeää, että aihetta koskevaa aineistoa on saatavissa
- aiheen yhteiskunnallinen merkitys, käytännön tutkimustarpeet ja ajankohtaisuus
- aiheen tutkittavuuteen liittyvät myös aiheen käsittelemiseksi tarvittavat voimavarat, työn vaatima aika ja työn taloudelliset kustannukset
Aiheeseen perehtyminen ja tutkimustehtävän täsmentäminen
Tutkielman suunnittelu alkaa perehtymisellä aiheesta ja tematiikasta tehtyihin aikaisempiin tutkimuksiin. Ensin kartoitetaan se, mitä aiheesta ja kohteesta jo tiedetään ja miten sitä on tutkittu. Aikaisempien tutkimusten jäljille pääsee kirjastojen hakujen ja tietokantojen, aikakauslehtien, julkaisusarjojen, opettajien antamien vihjeiden jne. perusteella.
Aiempiin tutkimuksiin perehtyminen ja teoriataustan luominen tulee synkronisoida omaan tehtävään. Tutkimustehtävä tulee määritellä ja rajata riittävän ajoissa, niin että teorioita ja käsitteitä miettiessään kytkee ne koko ajan omaan tehtävään. Tutkimustehtävän riittävä rajaaminen on ehdottoman tärkeää, jotta tietää koko ajan mitä on tekemässä. Tutkimusongelma tulisi pystyä tiivistämään yhdeksi pääkysymykseksi. Näin työ ei hajoa liian moneen suuntaan. Muista, että aiheen tutkimista voi halutessaan jatkaa myös tämän tutkielman jälkeen, eikä jokaista sivu-polkua tarvitse selvittää nyt.
Tutkimustyyppi ja tutkimussuunnitelma
Yhteiskuntatieteelliset tutkimukset ovat monenlaisia. Ne kombinoivat eri tavoin ajattelua, käsitteitä ja empiirisiä havaintoja. Tutkimukset voivat myös olla puhtaasti "teoreettisia", siis analysoida jotakin teoriaa tai käsitettä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden nojalla. Teoreettiselle tutkimukselle ei ole valmista kaavaa: työ on lukemista, jäsentämistä, ajattelua ja ajatusten työstämistä tekstiksi.
Empiirisetkin tutkimukset vaativat lukemista, ajattelua ja jäsentämistä, mutta niissä kootaan myös jokin systemaattinen empiirinen aineisto. Aineistot voivat joko olla olemassa olevia tilastoja, arkistoja, dokumentteja, joukkotiedotuksen tuotteita (lehtiartikkelit, tv-ohjelmat, elokuvat jne.) tai tutkija voi hankkia aineistot kyselyin, haastattelulla ja havainnoimalla.
Tutkielman kirjoittamisesta
Yleistä
Tutkimusraportissa tulee kiinnittää huomiota sekä sisältöön että esitystapaan. Siinä esitetään tutkimuksen viritys ja taustoitus, tutkimustehtävä ja ongelmat, tutkijan tekemät ratkaisut perusteluineen sekä tutkimuksen tulokset selkeästi ja jäsennellysti. Tutkielman kirjoittaminen ei ole mekaanista työn eri vaiheiden kirjaamista ja tulosten luettelointia, vaan siinä pääsee näyttämään tieteellisen ajattelutavan omaksumisen ja taitonsa johdonmukaiseen kirjoittamiseen hyvällä suomen kielellä. Tulokset täytyy ajatella eikä vain selostaa
--> tavoitteena on ajatellen esittäminen!
Vaikeudet tutkielman tekemisessä johtuvat usein siitä, että tutkielma on tavallisesti tekijänsä ensimmäinen mittava kirjallinen työ. Niinpä kirjoittamista on syytä harjoitella. Vaikka sen tuntuisi vaikealta, siihen on vain käytävä käsiksi. Kirjoita mieluummin liikaa tekstiä, jota voi karsia ja muokata, kuin liian vähän. Älä ajattele kirjoittavasi ”lopullista” tekstiä, vaan tärkeintä on että saat senhetkiset ajatuksesi paperille. Ideoita, rakenteita ja muotoiluja voi muokata jälkeenpäin.
Tieteellisessä raportoinnissa on olennaista, että esitettävät väitteet perustellaan. Tällöin tukeudutaan olemassa oleviin, aiempiin tutkimuksiin ja niiden kommentointiin sekä tutkimusta varten kerättyyn aineistoon ja sen tieteellisin metodein toteutettuun analyysiin.
Esitystapa ja jäsentely
Etenemistapa ja jäsentely ovat tärkeitä. Tutkimusraportin voi jäsennellä kaksi- tai kolmiportaisesti pää- ja alaluvuiksi. Jäsentely osoittaa, miten hyvin tekijä pystyy hahmottamaan kokonaisuudet. Tutkimuksen etenemistapoja on useita. Tavanomainen - voisi sanoa myös konventionaalinen – jäsennys varsinkin empiirisissä tutkimuksissa on se, missä:
-
Alussa on nimiösivu, jota seuraavat omalla sivuillaan tiivistelmä ja sisällysluettelo (ja vielä mahdollisesti lyhenteiden, merkkien selityksest tai kuvaluettelot tms.)
-
Varsinaisesta tutkimusraportin rungosta on löydyttävä seuraavat asiat:
- johdanto, jossa tehdään alustava virity
- viitekehys, jossa kerrotaan se mitä aiheesta aikaisemmin tiedetään, esitellään omia näkökulmia ja käsitteitä
- tutkimustehtävä ja metodisten valintojen kuvaus (= täsmennetty tehtävä, osaongelmat, aineistot, niiden hankinta ja analysointi, mahdolliset kenttäkokemukset yms.)
(HUOM!: 1.-3. eivät välttämättä vaadi kaikki tutkielman rakenteessa omia päälukujaan, vaan sisältöjä voi yhdistellä saman luvun alle...) - analyysi / tulokset, jotka esitetään jäsennettyinä temaattisiin lukuihin ja tulkittuina suhteessa aiemmissa luvuissa kuvattuun kehykseen
- yhteenveto, jossa kootaan tärkeimmät tulokset ja keskustellaan niistä ja koko tutkimuksesta
Muotoseikkoja
- Käytä otsikoissa isompaa fonttikokoa tai tummennusta
-
Tekstissä fonttikoko 12
-
Riviväli tekstissä (paitsi tiivistelmässä riviväli 1) riviväli 1,5 ja alaviitteissä taulukoissa, sisennyksissä yms. 1
-
Ylä-ja alamarginaalit 2,5 cm
-
Vasen marginaali 3 cm, oikea 2,5 cm
-
Kappaleiden väliin jätetään yksi tyhjä rivi tai vaihtoehtoisesti erotetaan kappaleet toisistaan 1,5 cm sisennyksellä.
Lähdeviitteet, lähdeluettelo
Tutkielman lähteinä ilmoitetaan ne julkaisut, joita tutkielmaa tehtäessä on todella käytetty, ei niitä, joihin on vain tutustuttu tai joihin luetuissa kirjoituksissa on viitattu. Kaikki käytetyt lähteet ilmoitetaan ao. tekstikohdassa ja tutkielman loppuun sijoitettavassa lähdeluettelossa. Myös kaikkien sellaisten lainausten lähteet, joita ei käytetä sanatarkkoina sitaatteina, ilmoitetaan. Lähdeviitteiden huolellinen merkitseminen on tärkeä ennen kaikkea tutkielman lukijoiden kannalta, joka näin voivat helposti tutustua käytettyihin lähteisiin. On myös tutkimuseettisesti tärkeää antaa ”kunnia sille, jolle kunnia kuuluu” eli mainita kenen ajatuksia tai tutkimustuloksia on käyttänyt.
Lähdeviitteessä mainitaan tekijän sukunimi (jos lähdeluettelossa on muita samannimisiä, mainitaan myös etunimi tai sen alkukirjain), julkaisun painovuosi ja sivut, mistä lainattu tieto löytyy, esim. (Matilainen 1996, 333-335). Yleisviittauksia kokonaisiin teoksiin ilman sivunumeroita käytetään silloin, kun halutaan kiinnittää huomiota esim. tietynlaiseen ajattelu- ja käsittelytapaan.
Lähdeluetteloon merkitään kaikki ne lähteet, joihin on viitattu. Lähdeluettelon tulee olla niin selkeä ja tarkka, että lähde löydetään helposti. Helpotat työtäsi, kun laitat hyvät bibliografiset muistiinpanot kortistoosi tai tiedostoosi sitä mukaan kun löydät ja käytät lähteitä. On keljua lähteä kaivelemaan bibliografisia tietoa viimeistelyvaiheessa.
Lähteet merkitään tekijänimen mukaiseen aakkosjärjestykseen. Kustakin lähteestä ilmoitetaan tekijä tai tekijät, teoksen nimi, kustantaja, kustantajan kotipaikka/julkaisupaikka ja painovuosi. Tekijän sukunimen jälkeen merkitään joko etunimi tai etunimet taikka niiden alku-kirjaimet sen mukaan, mitä merkintää tekijä itse käyttää.
Elektronisiin lähteisiin viittaaminen
Elektronisiin tietolähteisiin viittaamiseen pätee sama perussääntö kuin muuhunkin viittaamiseen: tietolähde on kyettävä yksilöimään niin tarkasti, että tutkimuksen lukija voi sen vaivatta löytää ja tarkistaa tiedon oikeellisuuden. Lähdeviitteestä tulee siten löytyä aivan samat tunnistetiedot kuin mistä tahansa lähteestä. Lisäksi viitatessa elektroniseen lähteeseen viitteestä on löydyttävä myös tiedot lähteen saatavuudesta, käyttötavasta ja viittauksen ajan-kohdasta.